Heil!

Meikän on kyllä pakko myöntää etten rehellisesti arvosta pätkääkään näitä kelejä. Oon aina ollu sisimmältäni enemmän talvi-ihmisiä, eikä se heilauta asiaa pätkääkään siihen lämpimäpään suuntaan, että istun tällä hetkellä tuplabuukatussa junassa, lasten leikkivaunussa! Ai onko ilmastointia? Noooo jos se lasketaan, että joku hippi tykittää koneen lailla "meitsin mielest kaikkien pitäs vaa chillaa ja polttaa budii" ja "kyl mä menisin duuniin mut vittu babylon!" -lauseiden polttamaa hengitystään meikän jo valmiiks punaseen niskaan, niin kyllä, ilmastointi löytyy! Ja aivan varmuuden vuoks jos tuo lurkki nyt tätä meikän olan yli lukee, niin suihku... Et luultavasti oo kuullu siitä, mutta kokeile, tuut yllättymään.

Ja nyt meikä unohti täysin mitä olin kirjottamassa. Hippi ja helle sai mun aivot sumenemaan lopullisesti. Hikipisaratki tuntuu kehittäneen tietoisuuden, ku jokanen tippa valuu kyselemättä silmiin vaikka olis tarjolla kunnon nahkabaanaa vastasheivattuja poskia pitkin avonaisen kauluksen kautta suoraan muniin, jos sallinette kielikuvani. Tältä tuntuu tulla torjutuks omilta hikikarpaloiltaan. How low can you go?

Vaan palatakseni takas aiheeseen, oon yrittäny tässä muutaman kuukauden aikana töiden ohessa harrastaa kaikkea trendikästä kesätekemistä herätelläkseni sitä uinuvaa kesäihmistä vaan jumalauta ku ei vaan lähe. Oon esim käyny biitsillä kaverin ehdotuksesta ja ajattelin, että mikäpäs siinä, herätellään vähän nukkuvaa itsetuntoa kuumien rantamisuleiden keskellä ja käydään viilentämässä kovaa työtä nähneet kropat merivedessä. Lopputulos: Mereen ei kylmyyden takia kumpikaan jätkistä kyenny menemään ja se ajatus itsetunnon kohottamisesta loppu siihen, kun yllättäen muutaman kymmenen metrin päästä rantahiekalta nousee feeniksin lailla sanalla sanoen ihan vitun iso mörkö. Oma hauis käänty väärinpäin, suodattu verenkiertoon ja valu vapisevana norona meikän Mikki Hiiri -uikkareihin. Pian siitä sitte lähdettiinki. Ei ollu mun juttu.

Vaan niin se on aika näköjään rajallista munkin elämässä. Tämä juna saapuu Jyväskylän rautatieasemalle, joten on aika lopettaa valitusvyöry. Hyvää ja hikistä viimestä heinääkuun päivää itse kullekin!

-Matson

 

Monday madness

Siis okei mää taisin jo ensimmäisessä postauksessa luvata teille etten jaksa jauhaa teille pahemmin paskaa urheilusta, mutta tässä sitä ollaan, jokanen vähänen sentti kovana kertomassa salijuttuja niinku mikäki oikeasti urheilullinen jätkä.Vaan siis yrittäkää ymmärtää ja antakaa anteeks, en voi sille mitään, että päivän kysymykseen vastausta etsiessäni joudun sivuamaan myös paikkaa jossa olennainen on tapahtunut, eli kuntosalilla! 

Sen pidemmittä puheitta, saanen esitellä:

 PÄIVÄN KYSYMYS:

"Rakkaat lukijat. Missä vaiheessa on ok alkaa tervehtimään sinulle täysin tuntematonta ihmistä pelkästään sen perusteella, että käytte hikoilemassa samassa huoneessa?"

Oon nimittäin pistäny merkille, että sellanen noin 45-vuotias oletettavasti etelä-eurooppalainen jäbä, jonka yksittäisellä selkäkarvallaki olis voimaa kuristaa hengiltä pienikokonen antilooppi, on alkanu tervehtimään meikää. Jokanen kerta miehekäs nyökkäys, kun törmäämme romanttisesti yhteisen harrastuksemme parissa. Ensimmäiset pari kertaa takaraivossa kolkutti lähinnä heti perussuomalainen pelko siitä että  "God damnit man, he wants the D!", mutta asiaa pidemmälle mietittynä en mää nyt niin kuuma ole. Tietysti tässä on myös se fakta, että jos se meikät ois aikonu ottaa niin sanotusti varkain, niin se olis kyllä pystyny tekemään sen jo useemman kerran kun vedän tuolla kyykkyä juoksutrikoissa, laput korvilla, tuoksuen laventelilta ja laulaen mukana Robinin Puuttuvaa palasta. Siinä lankeaa useempiki jäbä polvilleen. Ei mutta läpyskä läpyskänä hei, en mää pysty kyykkäämään tuon selän takia vieläkään. Kaikki muu piti paikkaansa. 

Kuitenki tarpeeks asiaa pohdittuani päädyin tähän lopputulokseen:

Se, että vaikka mun ja sen jäbän välillä olis 20 ikävuotta, meidän kotipaikat olis tuhansien kilometrien päästä toisistaan, eikä me välttämättä puhuta edes samaa kieltä, niin jos siinä mestassa olis syttyny tulipalo ja me molemmat oltais kuoltu.. Niin sen verran tuhottoman paljon mää oon sen jätkän kanssa samoilla paskasilla käsillä puntteja nostanu, että jos CSI:n jätkät tutkis pelkkiä dna-testejä ja bakteerien kulkeutumista meidän kehoista painoihin ja niistä takasin, niin ne vois aivan hyväksyttävästi antaa Iltalehdelle tutkimusraportin, joka päätyis lööppeihin näin:

"Traaginen loppu rakkaustarinalle! Homopari kuoli tulipalossa yhteisen harrastuksen parissa. Olivat yltä päältä toistensa DNA:ssa!"

Mun mielestä tuo on jo aika pirun hyvä syy moikata.

-Matson

Hei ja hyvää sateista sunnuntai-iltaa!

Useista kehotuksista huolimatta oon onnistunu väistelemään blogin alottamista jo vuosia millon milläkin tekosyyllä. Ei ole mukamas aikaa, en osaa kirjottaa, ei ole tarpeeks sanottavaa, saan kuitenki vaan turpaan, minulla on laktoosi-intoleranssi, oon huono sängyssä, pelaan kynäriä. Mitä näitä nyt on.

Nyt kuitenkin äiti (lue korkein auktoriteetti) ehdotti samaa ja aloin miettimään, että ei helvetti, mitä tässä nyt enää voi menettää? Maineen? Pliis! Maine lähti jo muistaakseni ala-asteella paperiliisteriä syödessä, ja jos ei vielä sillon, niin tässä vuosikaudet suhteellisen kehitysvammaisia temppuja eksponentiaalisella kasvulla tehneenä voin kertoa, että paljoakaan siitä ei voi olla enää jäljellä. Häpeään ei valitettavasti voi kuolla, vaikka miten lujaa sitä toivois. Ei edes farkut nilkoissa, nahkaleili kädessä, hemmetin awkwardi katsekontakti luotuna juuri huoneeseen rynnineeseen perheenjäseneen kun koneen näytöllä pyörii iloisesti aikuisten "jumppavideo". Te jätkät tiiätte tän, elkää edes yrittäkö.

Homman pointtina oli nyt siis kuitenkin se, että tässä ei kuulkaas rakkahat lukijat voi ku voittaa. Minä saan purkaa omaa päätäni ja nolata itteni, ja te kansalaiset saatte tuntea ittenne paremmiks ihmisiks ja kertoa viiksiä hieroen viinilasi kädessä siellä paremman väen puutarhajuhlissa miten se yks 26-vuotias perskarva ei oo vieläkään löytäny elämälleen merkitystä. Ei ihan surkein diili, vai mitä? Voisin väittää että Kailajärven Hannukin suosittelee.

Ei siis muuta ku bensaa puteliin ja palava rätti perään. En aio kirjoittaa pelkästään urheilusta, en muodista (haha, kato nyt meikää hei ei DAA), matkailusta, ruuasta, politiikasta, enkä tarkoitushakuisesti mistään muustakaan ajankohtaisesta liibalaabasta, jota on jo interwebsi pullollaan. Sen sijaan kirjotan omasta säälittävästä elämästäni ja asioista jotka askarruttaa pientä sievää mieltäni, sekä kutkuttaa meikää juuri sieltä ni. Kato nyt perkele mikä riimi! Myyn JVG:lle, muutan Pattayalle ja unohdan koko tämän paskan.. Mutta oikeasti, jos siis eksyit tänne etsimään tietoa siitä kuinka monta lusikallista pääministerimme on syöny jääkarhun excrementoa saadakseen nuin valkoset hampaat, vastaus on kolme, mutta tämä ei ole oikea kanava etsiä sitä. Joten hus sika metsään! Täältä tulee löytymään jotain aivan muuta.

Tervetuloa!

-Matson